Mä olen ehtinyt pohtimaan jo pidemmän aikaa raskausblogin aloittamista, mutta se on jäänyt kaiken muun härdellin alle tässä. Tätä kirjoittaessa eletään aamun pikkutunteja. Eli tämän päivän puolella mulla on rv 18+2. Puoliväli häämöttää hieman alle kahden viikon päässä.
Tämä raskaus sai alkunsa heti alkuraskauden keskenmenon jälkeen. Henkilökohtaisesti en uskonut siihen, että heti keskenmenon jälkeen voikin tulla raskaaksi. Tämän jälkeen kolusin nettiä ja selvisi, että uudelleen hedelmöittyminen on todennäköistä heti keskenmenoa seuraavasta kierrosta. Luulin, että raskaaksi tuleminen on pitkäaikaissairauden ja rankkojen hoitojaksojen jälkeen haasteellista, jopa ehkä mahdotonta… Mutta… Kahdessa kierrossa yritettiin ja molemmissa tärppäsi, vaikka ensimmäinen yritys menikin kesken.
26.4 myöhään illalla tein positiivisen raskaustestin. Testin tulos oli himmeä ja viikkoja vasta vähän kasassa, etten ollut ihan varma oikeellisuudesta ja siitä, mitä silmät näki. Siskoni kertoikin, että kyseisellä testillä on saatu vääriä positiivisia tuloksia ja hän kehotti ostamaan marketista halpistestin.
Clear Blue Plus-testi 26.4.2016
Kävin lounaalla ystävien kanssa vapaapäiväni kunniaksi ja lounaan jälkeen menin markettiin ostamaan halpistestiliuskaa, jotta saan varmistuksen plussasta ja samalla ajattelin varmistaa myös itselleni, että yllä oleva testi on oikeassa. Laskujen mukaan mulla oli ensimmäistä testiä tehdessä raskausviikkoja 3+3 kasassa eli periaatteessa testien ei edes kuuluisi näyttää niin aikaisin plussaa. Mutta niin näytti myös marketin halpistesti plussaa seuraavana iltapäivänä jolloin oli rv 3+4.
Pregchek – raskaustesti marketista ostettuna, joka varmisti mulle, että raskaus on alkanut. 27.4.2016.
Sitä ei muuten huojennu positiivisesta raskaustestista, kun edellinen raskaus on mennyt alkukuusta kesken raskausviikolla 6+jotakin muistaakseni. Huolethan siitä alkoi, kun samaan aikaan viimeistelin hiki hatussa opinnäytetyötä ja mietin, meneekö tämäkin kesken. Viimeisimmän raskaustestin tein 3.5 ja hormonitasojen puolesta raskaus oli ainakin edennyt oletettujen viikkojen mukaan.
3.5.2016 tehty digitaalinen raskaustesti varmisti, että raskaus on lähtenyt etenemään. silloin rv 4+2.
Varasin yksityiselle varhaisultraan ajan, jotta saan itselleni sielunrauhan (tässä vaiheessa kukaan tuskin enää epäilee, etteikö tämä ipana olisi toivottu). Varhaisultra oli siis 26.5 ja mä odotin sitä päivää, kun kuuta nousevaa. Netissä mammat kertoi, että raskausoireet oli alkaneet heti plussan jälkeen ja olin huolissani siitä, ettei minulla ollut juuri mitään oireita. Varhaisultrapäivänä en jännitykseltäni meinannut kyetä syömään ollenkaan, enkä nukkunutkaan kunnolla, koska jännitti hirveästi mennä sinne. ”Entä jos siellä ei olekaan mitään? Tai entä jos siellä onkin?” Mä olin paniikissa ja mieskin ehkä vähän vaisu, kun odotettiin pääsyä ultraan.
Lopulta meitä huudettiin nimellä ja alettiin ultraamaan. Ensin oli hiljaista ja tutkittiin munasarjat, lääkäri kertoi niistä. Sitten oli taas hiljaista… Yhtäkkiä lääkäri huudahti: ”Täällähän on kunnon meininki!” Mä säpsahdin ja mieskin ihmetteli, että mitähän nyt. Yksi alkio löytyi ja alkiolla oli myös sydämensyke! Siellä oli kaikki siis hyvin.
Meidän mato (ett orm) 26.5.2016. Rv 7+5.
Lasketuksi ajaksi varmistui 7.1.2017. Mutta tuostakin tuntui olevan vielä matkaa viikolle 12, jolloin keskenmenonriski olisi pienenmpi. Viikon olin iloinen ja sitten alkoikin taas hiipiä huoli raskauden sujumisesta. Tietysti tiesin, että olen raskaana, sillä heti ultran jälkeen alkoi ILTApahoinvointi ja kaikki muut kivat pikku oireet.
28.6.2016. Koitti vihdoin niskaturvotusultra. Raskausviikkoja tuolloin 12+2. Tätä odottaessani olin myös kauhuissani. ”Onko siellä mitään? Jos on, niin mahtaakohan kaikki olla hyvin? Mitenhän se niskaturvotus? Kuinka suuri on vauvan down-riski?” Sikiö löytyi ultrassa ja kaikki oli sitä myöden hyvin. 🙂
Terveisiä ultrasta,
Siellä se pienokainen sitten oli. Kätilö aloitti ultraamisen, mutta meidän tiitiäinen nukkui istukan takana kädet rintakehällä, jalat ristissä ja leuka rinnassa. Kätilö ei saanut tiitiäistä hereille, vaikka se ravisteli mua, kun formulakilpailujen voittaja skumppapulloa. Kätilö päätti ultrata alakautta, jotta istukan takana majaileva tyyppi saataisiin mitattua, mutta siellä tosiaan vedeltiin sikeitä, eikä mitään reaktiota siihen, että mua heiluteltiin ja kiusattiin. Lopulta tiitiäinen sitten heräsi ja rupesi riehumaan ympäri kohtua ja lähti ultraajaa karkuun.
Siirryttiin jälleen ultraamaan mahan päältä ja kissa-hiiri – leikki jatkui tiitiäisen ja kätilön välillä. Tiitiäinen esitteli kaikki hienot kuperkeikkansa ja uiskenteli ponnistaen vauhtia kohdun päästä toiseen. Lopulta saatiin mitat. Tähän meni aikaa noin 40min.
Ainiin! Toisesta kädestä löytyi viisi sormea, mutta toinen käsi oli nyrkissä suussa.
28.6.2016. Rv 12+2.
Tästä tulen jatkamaan blogia eteenpäin. Mutta tässä oli alkuraskaus pähkinänkuoressa. 🙂
-M-